Rakas nettipäiväkirja, viime aikoina olen pannut merkille mielenkiintoisen ajatuskuvion. Sitä tuntuu esiintyvän ihmisillä, jotka ovat hyvin älykkäitä ja koulutettuja mutta jotka mahdollisesti pelkäävät erottautua sosiaalisesta valtavirrasta - nimittäin reaalisen tasolla.
Mielipiteissään, analyyseissaan ja kirjoituksissaan, siis diskurssin tasolla, tällaiset ihmiset saattavat olla radikaaleja. Sitten kun pitäisi äänestää jaloillaan, niin jalat kuitenkin polkevat samaa tahtia muiden marssimaan käskettyjen kanssa. Ja ajattelevia kun ovat, nämä ihmiset kehittävät itselleen huonon omatunnon. Sitä he yrittävät selittää pois argumentilla, jota voisi kutsua vaikkapa "totaliteetin voitoksi".
Aloin miettiä ilmiötä tammikuussa kun jo uusklassikoksi muodostuneen blogin, entisen Kapinallisen politiikan, pitäjä perusteli yhtäkkistä lähtöään armeijaan kirjoittamalla, että "yhtä lailla sivari ja totaali ovat kannanottoina alistumista valmiiksi määritellyn pelin sääntöihin ja siten hierarkioiden tukemista".
Valinta armeijan, sivarin ja totaalikieltäytymisen välillä on oikea Catch-22: minkä tahansa reitin valitsetkin, koneisto voittaa aina. On jokseenkin mieletöntä nähdä inttiin meno koneiston tukemisena ja muut sen vastustamisena, koska koneistossa on kyse paljon laajemmasta ilmiöstä kuin pelkästä armeijasta. [Kts. keskustelu]
Toinen tapaus sattui eilen Ruttopuiston piknikillä, jossa eräs vanha datanörtti paasasi Coca-Cola Zeron mainoskampanjan paskuudesta, mikä täytyy siis seurueemme huomioon ottaen tulkita eettiseksi tai poliittiseksi arvioksi, eikä esimerkiksi taloudelliseksi. Tyyppi tietenkin oli ostanut kyseistä juomaa piknikille, koska "on ihan sama mitä mä teen, jos mä jatkan tän ostamista niin niiden mainoskampanja on mennyt ihan hukkaan kun ne näkee että myynti on noussut vain yhden prosentin ja sitä paitsi jos kaikkea alkais boikotoida niin kohta joutuis boikotoimaan vettä koska Helsingin vesilaitoksella on huono mainos".
Touché.
Ensin siis myönnetään, että "kaikki ei ole kunnossa". Kyllä, armeija on hierarkkinen väkivaltakoneisto joka alistamalla koulii väestä kuriin sopeutuvia seksistisiä tappajia. Kyllä, CCZ:n mainoskampanja oli ironisesta fantasiayrityksestään huolimatta äärimmäisen seksistinen, samoin uusien pet-palautuspullojen kampanja, jossa naiset poseerasivat pulloina ("korkkaa ja kierrätä").
Analyysin jälkeen koetaan epätoivon tuulahdus. "Voisin mä ehkä tehdä jotain muutakin kuin analysoida kriittisesti - ehkä mä jopa haluan tehdä jotain - mitä, miten, milloin, kuinka - voi olla liian hankalaa - oliskohan siitä edes mitään hyötyä - saattaisinkohan mä itseni naurunalaiseksi - ja mitä yksi ihminen voi - ei se voi vaikuttaa mihinkään…" Tämä on se tunne, joka tuuppaa ajattelevaa ihmistä kohti resignaatiota, toiminnasta luopumista.
Koska ajattelevalla ihmisellä on kristinuskon perintönä huono omatunto ja syyllisyys, tarvitaan vielä oikeutus, jonkinlainen rationalisaatio sille, että mitään ei (taaskaan) tehdä. Oikeutus löydetään siitä, että vaikka tekisikin, niin sillä ei olisi mitään väliä.
Teolla ei olisi mitään väliä, koska…
- yhden ihmisen tekojen efektit ovat mitättömät (ja koska kaikki ajattelevat näin…)
- tekijä voisi joutua naurunalaiseksi (tekemättä jättäminen on yritys olla hip ja cool)
- mitään tekijöitä ei itse asiassa ole, koska subjekti hajautuu loputtomiin verkostoihin (ihan oikeasti nyt hei…)
- systeemi hallitsee (ja Althusserin ideologiset valtiokoneistot)
- jne.
Juttu tiivistyy tosiaan althusserilaiseen "systeemi hallitsee" -mentaliteettiin, jossa ainoa tapa tehdä vastarintaa on yrittää kieltäytyä ideologisten koneistojen meille tuottamista "subjektipositioista" - tai sitten mennä niihin mukaan täysillä. Postmoderni identiteetti antaa lauhan lakonisella tyylillään demonstraation:
…kasvissyöjäksi tai vegaaniksi ryhtymistä en näe niinkään kapinana tai vaihtoehtona nykyiselle järjestelmälle, vaan mielestäni se on yksi porvarillisen hegemonian ja kapitalistisen tuotantokoneiston luoma kuluttajasubjektina olemisen muoto, turhan helppo identifioitumisen kohde. [Kuluttamalla maailmaa muuttamaan? Osa I]
No, mikäpä ei tänään olisi kapitalistisen tuotantokoneiston luoma subjektimuoto?
Voi Althusser mitä menit tekemään. Kuvaamasi mentaliteetin ansiosta meillä on kasoittain kriittisiä analysaattoreita, jotka eivät tee juuri muuta kuin analysoivat kriittisesti.
