Mannermainen valtiofilosofia

08.02.2009, 02:19

 

 

On väärinkäsitys, että valtiofilosofia olisi analyyttisten filosofien yksinoikeus. Euroopassakin on armeijakunta ajattelun byrokraatteja, toisiaan kiduttavia identiteettiheimoja ja hierarkioilla mestaroivia luomisen pyöveleitä. (Tätä ei aina tajuta, koska Suomessa jokainen naiivista analyyttisesta valtiofilosofiasta vapauttava eurooppalainen ajattelija otetaan helposti vastaan messiaana.)

 

1. Dogmaattiset heideggerilaiset. On hienoa korvata joka toinen sana "Daseinilla" ja toistella, että "koko länsimaisen ajattelun historia on Olemiskysymyksen traagillista unohtamista". Kaikki maailman polut täytyy johtaa takaisin Yhteen Olemiseen. Ja turpaan tulee, jos joku viittaa sanallakaan nuoren Heideggerin ruraalis-kansallisromanttisen ajattelun natsiyhteyksiin.

 

2. Humanistihermeneutikot. Hermeneutiikka on lässyintä mitä humanistipojat ovat keksineet sitten, ööh, demareiden? Tekstiteologiaa, itsestäänselvyyksiä, reaktiivisuutta. Lisäksi henkilökohtainen muisto: kirjallisuustieteen perusopinnoissa yritettiin muuttaa kaikki opiskelijat humanistipojiksi pakottamalla tulkitsemaan kaikkea. Teksti oli ongelma, joka ratkesi "tulkitsemalla" se. Tulkinta oli ongelman vastaus. Sitten istuttiin tulkinta kädessä ja ihailtiin sen ehjyyttä.

 

3. Habermas on mannermainen arkkivaltiofilosofi. Eiköhän laiteta parhaat argumentit pöytään keskustelemaan sivistyneesti keskenään… Ohoh, sillä aikaa joku meni ja teki vallankumouksen. Vallankumoukselliset kirjoittavat Habermasia vastaan, Helsingin Sanomat taas ratsastaa Habermasilla pääkirjoituksissaan ja puolustaa urheana avoimen ja rauhallisesti argumentoidun keskustelun hyveitä.

 

4. Dogmaattiset psykoanalyytikot. Ei tarvitse sanoa mitään: jo Sartre teki parodiaa niistä 1930-luvulla ("Erään johtajan lapsuus", Muuri).  Dogmaattiset lacanilaiset muodostavat tästä kehittyneen luokan, joka analysoi kaikkea kriittisesti muttei uskalla tehdä mitään.

 

5. Dogmaattiset feministit. Kyllä: alistetussa ja syrjityssä asemassa ajattelevien on myös mahdollista olla dogmaattisia. Ensin juhlitaan moneutta ja eroja ja sitten nähdään Koko Länsimaisen Ajattelun Historia fallokraattisena ja kartesiolaisena monoliittina. Tällä tarkoitan esimerkiksi Rosi Braidotin Riitasointuja, jossa tehdään varmaankin huikein performatiivinen ristiriita mitä on Deleuzea käytettäessä on nähty.

 

On vielä yksi kiistanalainen tapaus: badioulaiset. Badiou on hyvin luova, käyttökelpoinen ja herkullinen ajattelija. Valitettavasti Badioun ajattelun taustalla on aksiomaattinen käsitys matematiikasta, ja koska Badioulle ontologia on yhtä kuin matematiikka, aksiomaattinen metamatematiikka näkyy Badioun opetuslapsissa aksiooman asettamisaktin korostamisena ("seuratkaa minun, vahvan johtajan, militantilla teolla asettamaa aksioomaa"). Tällä saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että Badioun politiikan taustalla on vanha kunnon maolaisuus. Pakko lainata muinaista Megafonin pätkää:

 

Koska Badioun totuudelle uskollinen, lacanilaisittain "omaa juttuaan" jatkava subjektiivisuus nojaa vain omaan militanttiin päättäväisyyteensä, se alkaa - niin paljon kuin Badiou korostaakin subjektiivisuuksien kollektiivista luonnetta ja sitä, että Kuolematon asuu meissä kaikissa - muistuttaa lähinnä erämaasta ratsastavaa Villin Lännen machomessiasta, joka pelastaa voimattoman ja gangsterien armoille joutuneen kaupungin, tai tosimies Bruce Willistä, jolla on aito kosketus rukiiseen reaaliseen ja joka siksi pystyy tekemään vastarintaa Pahoille, joilla myös on jokin osa totuuden säteilystä, toisin kuin Rumilla, jotka jokapäiväiset joutavuudet ovat turmelleet.

Hyvät, pahat ja rumat

Joulukatastrofi

24.12.2008, 01:05

300 000 joulun vuoksi lahdatun possun puolesta.


Laitetaan ensin joululaulu soimaan.

 

 

Joulu on peruutettu, koska pukin täytyy dyykata.

 

 

Turha luulla, että Securitas päästäisi pukin sisälle lämmittelemään. Pukki makaa sillan alla samalla, kun muori luuttuaa lattioita paskaduunissa.

 

 

Sisällä takkatulen ääressä lahjat avaavat ihmisiä.

 

 

Yhdestä paketista kuoriutuu yllättäen suuri Cthulhu. Tuhoutuuko ihmiskunta?

 

 

Cthulhukaan ei pärjää kapitalismin rekuperaatiokoneistolle. Ihmiset on pelastettu. Otetaan sille keskimmäinen biisi seuraavista, Joulupylly:

 

 

Saatana! Kuvia Suomesta 2006 - 2007

12.12.2008, 01:47

Populistista arkisto-arkeologiaa.

Aiemmin tapahtunutta:
Perkele! Kuvia Suomesta 2008

 

 

Epäonnistunut kadunvaltausyritys Jyväskylässä

 

 

Paremmin onnistuneet katubileet

 

Pahoittelen edellisen kameran kuvanlaatua

 

 

Syyskuun verkoston sodanvastainen mielenosoitus

 

 

Smash Asem

 

 

 

 

 

 Poliisien performanssi Kiasman edessä

 

 

 

Smash Asem -jälkipyykki ja mielenosoitus poliisiväkivaltaa vastaan

 

 

 

Köpiksen Ungdomshuset & vuoden 2007 talonvaltaussyklin alkupiste

 

 

 B-lupakäytännön vastainen siirtolaismielenosoitus

 

 

 EuroMayDay 2007: jotain lentää

 

 

End of an era: EMD07 loppyöstä

On paikka helvetissä

05.12.2008, 16:45

 

 

On paikka helvetissä, Malebolge,

 kivestä tehty, teräsharmaa, niinkuin

myös kalliotkin, jotka saartaa sitä.

 

Tuon kentän pahan keskuksessa juuri

syvänne laaja, synkkä ammottavi;

sen rakenteen ma kohdallansa kerron.

(Dante: Helvetti)

 

 

 

… joku kirjoitti seinääni VITUN HOMO, pihavaloa peittää pentagrammi, pikkupoika kusee valon alla seinään, rappukäytävissä välähtelevät sytkärit ja niistä löytyy käytettyä vessapaperia, talossa kuvataan autenttisissa olosuhteissa "kaupungin alamaailmasta" kertovaa tv-sarjaa. Sisällä köyhiä opiskelijoita, työttömiä, eläkeläisiä, narkkareita, anonyymeja yksinhuoltajia ja juoksukaljamiehiä, ulkona riivittyjä ruusupensasrivejä, elementtitaloja, synkkiä puukujia, harmaita hiekkalaatikkoja, vinoja penkkejä ja jynssättyjä roskiksia…

 

 

 

Piirissä kolmannessa oon, miss sade

 kirottu, kylmä, ikirankka lankee:

se laatuaan ei koskaan muuksi muuta.

 

Pimeyden halki sinkoo rakeet suuret

samea vesi, hyinen hyhmä siellä,

maa märkä haisee tuosta inhuudesta.

 

 

 

 

 

Kuten Dante sanoi käydessään Mellunmäessä: paikan

 

äyräät home peitti, synnyttämä

alhaalta kohoavan kolkon huurun,

mi silmän niinkuin nenänkin on kiusa.

 

Niin syvä on sen pohja, ettei sinne

voi nähdä nousematta kaaren selkään,

miss’ uloin kallion on kieli. Tuonne

 

tulimme, näin ma kuilun pohjan täynnä

sukua, uppoovata saastaisuuteen,

min laatu oli niinkuin ihmislantaa.

 

 

 

 

 

Mut tuota silmin tutkiessa, yhden

pään näin niin likaisen, siit’ ettei päättää

oliko maallikko vai pappi, voinut.

 

 Kenet Dante mahtoi havaita kuilun pohjalla?

Kokoomuksen logiikka

29.11.2008, 01:25

 

 

Viime aikoina on ihmetelty vasemmiston vaivoja. Miksi kukaan ei kysy mitään oikeistolaisten ongelmista? Täytyyhän niissäkin olla jotain vikaa. Otetaan esimerkiksi kokoomuslaisuus: mitä vikaa on kokoomuksen logiikassa?

Vastausta voi etsiä – aivan oikein – fasismin psykologisesta rakenteesta.

 

Fasismin kaksi merkitystä

Usein fasismilla viitataan 1920-40-lukujen fasismiin poliittisena liikkeenä. Liikettä ei yhdistänyt niinkään rasismi (se puuttui Italiasta pitkään), teoria (sitä ei ollut) tai valtiomuoto (se vaihteli), vaan ultramodernien kuri- ja kontrollimuotojen luominen, mikä tapahtui käyttämällä tunteisiin ja estetiikkaan vetoavaa affektiivista politiikkaa.

Toisinaan fasismia käytetään myös analyyttisena yleiskäsitteenä, kun halutaan puhua jonkin ilmiön jäykistävistä, tukahduttavista, kerrostavista, hierarkioita kasvattavista, dynaamisen mytologisista ja väkivaltaa estetisoivista (mutta kuitenkin aina salaisesti itsetuhoisista) piirteistä. Tämä fasismin toinen merkitys liittyy tietenkin myös historialliseen ja poliittiseen fasismiin, mutta on sen ohella levinnyt arkikieleen ja solvaussanakirjaan.

Nyt ehkä odotetaan, että pitäisimme kokoomusta fasistisena vain termin jälkimmäisessä merkityksessä. Kokoomus kuitenkin ilmenee mielestämme aidon historiallis-poliittisen fasismin kaltaisena. Väitettä voisi perustella populistisin esimerkein. Niiden sijaan tyydymme luonnostelemaan logiikkaa, joka yhdistää kokoomusta ja fasismia.

 

Fasismin genealogia

Fasismi on demokraattisen yhteiskunnan tuote. Vain demokraattinen yhteiskunta on niin tasapaksu ja lässy, että siinä elävät ihmiset voivat innostua fasismista. Demokraattinen valtiomuoto säätelee kansalaistensa työtä, säästämistä, kulutusta ja tuhlaamista niin porvarillisesti ja hurskaasti, että ihmiset vähitellen kyllästyvät siihen. Kun tylsyyden tasaisesti pyörivä pallo ja jähmettyneiden toimintatapojen kuonakasa ovat kasvaneet liian suuriksi, väki toivottaa tervetulleeksi vaikka kuinka irrationaalisen hyökyaallon, joka saa asiat tuntumaan taas joltain.

Turvalliselta vaikuttavan auktoriteetin lisäksi fasismi pystyy tarjoamaan elämän ja kuoleman draamaa demokratian (ja ylipäätään liberalismin hengen) riuduttamille ihmisille. Ja ihmisethän halusivat fasismia. Eivät he muutoin olisi nostaneet fasisteja valtaan laillisten kansanäänestysten kautta.

Fasismi antaa ihmisille jälleen luvan tuhlata. Porvari käskee säästämään, vanhakantainen kommunisti käskee paastoamaan puolueen hyväksi, vihreät vaikuttavat puritaaneilta, ja stereotyyppinen aktivistikin käskee pidättäytymään kulutuksesta ja kieltäytymään kaikesta annetusta. Fasismi sen sijaan vetoaa suoraan seksuaalienergiaan ja vapauttaa ihmiset estoistaan – tosin kovin kielteisellä ja reaktiivisella tavalla.

Fasismi ei ala auktoriteetista, kurista tai Johtajasta. Fasismin todellinen alku on hillitsemätön halu tuhlata. Mutta – ja tämä on tärkeää, koska seuraava piirre tekee fasismista välttämättä itsemurhaan kuljettavan kuolemankoneen – hanojen avaamisen jälkeen jokin fasismissa menee hirveällä tavalla pieleen. Fasismi ei pysty myöntämään tuhlausta, vaan kääntyy pian reaktiiviseksi ja valjastaa alun tuhlauspirskeissä vapautetun affektiivisen energian työn, kontrollin ja hierarkian palvelukseen. (Anarkismi on tässä fasismin positiivinen kääntöpuoli: anarkismi affirmoi tuhlauksen ja pyrkii valjastamaan väen vapautetun halun vapautta ylläpitäviin tarkoituksiin.)

 

Fasismin logiikka on kokoomuksen logiikkaa

Vastaavasti kokoomus lupaa ihmisille hillitöntä tuhlausta ja siitä syntyvää vapautumisen kokemusta. Kokoomus antaa äänestäjilleen luvan olla rehellisesti itsekäs citymaasturikuski, joka tekee arkisin töitä ja kuluttaa viikonloppuisin seduloiden lihakarsinoissa. Erityisesti kokkarit lupaavat, että jokainen yksilö voi menestyä yhtä hyvin kuin glamourit IT-girlit tai sliipattu bisneseliitti (mikä on tietenkin jo loogisesti mahdoton väite, kun kilpailutalous edellyttää voittajat ja häviäjät). Kokoomus lupaa kapitalismin vapauttavaa magiaa ja mainostaa itseään vaaleissa dynaamisena showpuolueena. Vaalien jälkeen suurin osa kokoomuksen äänestäjistä tietenkin herää entistä pahemmin kontrolloituun painajaiseen, jossa biorekistereillä valvottu kansa ryömii nöyryytettävänä paremman cv:n perässä.

Fasismi ja kokoomus väittävät edustavansa työväkeä. Ne lupaavat vapauttavaa tuhlausta, mutta valjastavat vapautetun viettienergian työhön, kuriin ja kontrolliin, joista syntyvien hierarkioiden huipulla ei ainakaan työväkeä näy. Fasismi ja kokoomus: molempia vaivaa sama psykologinen rakenne, affektiivinen logiikka, joka vetoaa todellisiin haluihin ja onnistuttuaan tässä valjastaa halut taantumuksellisiin tarkoituksiin. Fasismi ja kokoomus yhtä aikaa ottavat kannattajiensa halut vakavasti ja kusevat heitä silmään minkä kerkeävät.

Kokoomuksen fasistisesta logiikasta tulisi vetää se johtopäätös, että ideologiakriittinen suhtautuminen oikeistoon ei riitä. Tarvitaan sosiaalipsykologista ymmärrystä kokoomuksen mustasta pääkallo- ja nahkamagiasta, siitä, mikä kokoomuksessa vetoaa ihmisten seksuaalisuuteen ja miten kokoomus käyttää tätä vetoa yhtä härskisti kuin fasistit.

Tähän päättyy tämänkertainen fasismin analyysimme. Muistutamme vielä lopuksi, että oikeistolaisliikkeet ovat aina miellyttäneet erityisesti keskiluokkaa. Eric Hobsbawm kuvailee Äärimmäisyyden ajassaan, kuinka juuri keskiluokka muodosti fasismin selkärangan: viiden liittomaan maapäivävaaleissa valituista natseista 50 % oli keskiluokkaisia toimistotyöntekijöitä.

Miettikää sitä, kun alatte keskiluokkaistua.

 

 

 Ps. Minusta fasismissa ei ole mitään "banaalia": päin vastoin.

Parasiittiklubi: Media

29.10.2008, 01:03

Parasiittiklubi: Media ke 5.11.2008

 

Alustajat:

 Henry Bacon
Jussi Vähämäki

 

"Mikä on median mieli?
Onko medialla enää rajoja?
Onko median vapaus Suomessa näennäistä?"

 

Parasiitti on Dilemma ry:n ja Kiasman järjestämä keskustelutilaisuus, joka pureutuu ajankohtaisten kysymysten syvimpään ytimeen. Tällä kertaa teemana on media, ja alustajina toimivat Henry Bacon ja Jussi Vähämäki. Alustusten jälkeen yleisökeskustelua.

Keväällä 2008 Parasiitissa keskusteltiin hulluudesta.


Kaupunki elää köyhyydestä

15.10.2008, 05:01

 

 

Muutama vuosi sitten konsultit olivat ekstaasissa kun keksivät, että elämme "informaatioyhteiskunnassa", joka perustuu "tietotalouteen". Sitä oltiin konsulttien kanssa yleisesti samaa mieltä ja surffattiin yhtä suurta tiedon valtatietä virtuaaliseen kommunikaatioon perustuviin etätöihin luomufarmille. Puhuttiin, että IT luo globaalin maailmankylän, jossa fyysisellä sijainnilla ei ole enää väliä.

Tässä metromodernin teknokonsernin hehkutuksessa unohtui vain todellisuus. Siis se paikka, jossa kävellään kadulla ja syödään ruokaa. Tällaisia toimintoja täytyy harrastaa edelleen riippumatta siitä, elämmekö tieto- vai maatalouskapitalismissa.

 

Myös tietotalous tarvitsee materiaalisen ja paikkoihin kiinnittyvän perustan. Tietotalouden perustana on paskaduunien palvelutalous. Toimistotilat täytyy rakentaa, korjata ja huoltaa, varastoreiskojen pitää nostella kamoja, jonkun täytyy siivota kadut ja kokata ruoka, it-nörtit vaativat pornoa viihtyäkseen jne.

Tietotaloudella meuhkaavat kaupungit elävät palvelusektorin paskatöistä. Voiko sen sanoa selvemmin? Immateriaalisella imagolla brändätyn it-kaupungin perusta on rivo kasa paskasti palkatun paskaväen lapioimaa paskaa. Asia on näin yksinkertainen. Jostain syystä globalisaatiosta puhuttaessa mainitaan silti vain poliittisesti korrekti "yläosa" ja unohdetaan aktuaaliset materiaaliset prosessit, tietokapitalismin solmukohtina toimivien metropolien aineellinen perusta, talouden tilallinen ulottuvuus.

Virtuaalisen maailmankylän sijaan meillä on nyt kaupunkien verkostojen globaali hierarkia, kaupunkien sisällä hierarkioiden ruuduttama mosaiikki. Yhdet komentavat pilvenpiirtäjän huipulla, toiset tottelevat palvellen pohjalla.

 

Kupatakseni Saskia Sassenia: solmukohta-metropolien tarve kumoaa sen joskus esitetyn väitteen, että digitalisaation myötä materiaaliset paikat - kuten kaupungit - tulisivat taloudellisesti vähempiarvoisiksi. Kaupungit toimivat maailmantalouden komentopisteinä, finanssialan ja erikoispalveluiden tuotanto- ja markkina-alueina sekä tietenkin kuuluisien innovaatioiden tuotantovälineinä.

Sassenin mukaan kaupungit ovat itse asiassa kasvattaneet asemaansa tietotalouden myötä. Firmat tykkäävät "innovatiivisista sektoreista" eli alueista, joissa on inspiroiva ympäristö, mahdollisuus face-to-face-kommunikaatioon (joka on tärkeä tuotantoprosessi nykytaloudessa) liiketuttujen kanssa ja erilaisia kutkuttavan pikantteja elämäntyylejä. Ynnä ylellisyyttä. Unohtamatta sisäpiiritietoa. Ja nopeutta. Ja arvovaltaa.

 

Tämä liittyy köyhyyteen siten, että innovatiiviset sektorit eivät synny neitseellisesti. Jokainen niistä on metropolitaanisen prekariaatin rinnoilta väkisin riistetty lapsi. Kohdun muodostaa naisten, laittomien ja laillisten siirtolaisten, ylikoulutettujen silppu- ja pätkätyöläisten ja muiden vähemmistöjen epämääräinen ja hajanainen väki.

Väki tuottaa kaupungille sen elävyyden, mutta joutuu raatamaan keski- ja yläluokkien hyväksi pystyäkseen edes syömään ja asumaan. Väki rakentaa kaupungin materiaalisen perustan, mutta joutuu maksamaan jopa liikkumisestaan kaupungissa. Väki synnyttää kulttuuriteollisuuden tarvitseman raaka-aineen ilmaiseksi, mutta joutuu ostamaan materiaalinsa takaisin kalliissa paketissa. Palkaksi kaikesta väki saa lisää joustamista, juppiutumista, kontrollointia, holhoamista, leikkauksia ja paskatöitä.

Lopputuloksena väki on rahalla mitattuna hyvin köyhä, vaikka se on muista näkökulmista äärimmäisen rikas ja tuottava.

 

Kaupunki elää perustastaan. Perusta on köyhä yläpään nirsoilun takia. Perusta on perse, joka hoitelee haisevia pökäleitä, jotta yläpää voisi nauttia glamourista.

Olisiko liikaa myöntää näin alkajaisiksi kunnon palkka tälle anukselle?

Ja jos palkkaa ei tipu, pitäisikö peräaukon ottaa se?

 

Lisäksi kaupunki…

 
Suosittelemme myös rukoilemaan Pyhää Prekaariusta (mp3)
 

Vapautta FFS

03.09.2008, 05:55

 

 Vapaus on länsimaissa jopa tasa-arvoakin suurempi ideologia. Se on täydellinen ideologinen käsite siinä mielessä, että se voi tarkoittaa ihan mitä tahansa: yksilön valintoja, kollektiivista emansipaatiota, rajoitusten puuttumista, osallistumisoikeutta, harmonista elämänhallintaa, itsensä toteuttamista tai rajoittamatonta kilpailua. "Vapauden" ja "kehityksen" universaalihistoria on koko länsimaisen uuden ajan poliitikan punainen lanka joka on kerta toisensa jälkeen kuristanut toiseuden, joka on määritelty vapauden vastustajaksi. Samalla on unohtunut vapauden sosiaalinen käytäntö.

Mitä sitten, vaikka varallisuuserot valtioiden sisällä ovat kasvaneet läpi 1900-luvun? Mitä väliä, vaikka 10 % maailman ihmisistä omistaa 90 % maailman vauraudesta? Ylituotantoa välillä keskiluokalle, välillä takapajuisille paskamaille ja välillä kaatopaikoille suoltava elektroniikkateollisuus perustuu ympäristön tuhoamiseen länsimaiden ulkopuolella, eivätkä halvat palvelut olisi mahdollisia ilman kakkaduunareiden kyykyttämistä.

 

Me puhumme älystä ja kulttuuriteollisuudesta sillä välin kun tehtaat rummuttavat, rahti kulkee maassa, merellä ja ilmassa, köyhät tekevät kaksitoistatuntista työpäivää kännyköitä kooten ja älykoneemme imevät seinästä öljyä, sademetsiä ja kivihiiltä. Saasteet jäävät muualle, meille tulee netin ääreen lentokoneella luomu-hunajamelonia – Brasiliasta. (Joku sosiologi, "Virtuaaliekoilua", joku City)

 

Piilaakson innovaatiotalouden huima brändibändi, luovista luovin luokka, ahmii ämpärikaupalla psyykenlääkkeitä ja käy terapiassa shoppailuretkiensä välissä, ja laakso itse on pohjavesiä myöten saastunut samalla kun paskapalveluiden talous hinkkaa luovien poikien haljuja hanureita jotta innovaatiot pulppuaisivat. Entä sitten? Mitä sitten?

Mitä mistään, kun kyse on kuitenkin kuluttajan vapaudesta.

Tai kuten eräs kansantaloustieteen pääsykoekirja asian ilmaisee: "Markkinat perustuvat vapaaehtoiseen vaihtoon. Kukaan ei pakota toista myymään tai ostamaan mitään."

 

 

Kuluttajalla on vapaus valita tuotteensa markkinoilta niin kuin kotitaloudella on vapaus myydä työvoimaansa työnostajille. Kuluttajalla on vapaus valita, nostaako ostoskoriinsa valtavalla volyymilla mainostettuja tuotteita hyllystä silmän kohdalta vai ehkä alahyllyn reilun kaupan kolme kertaa kalliimpaa luomutuotetta. Kuluttajalla on vapaus toteuttaa itseään muotiteollisuuden ylläpitämässä vaatteiden, eleiden ja kauneusihanteiden loputtomassa kiertokulussa. Kuluttajalla on vapaus shoppailla ja kuluttaa muotia toteuttaakseen oikeuttaan ja vapauttaan ja saadakseen tyydytystä tästä vapaudentunteesta.

Ennen kaikkea kuluttajalla on vapaus määrätä se vapauden aste, jonka suo niille, jotka eivät ole kuluttajia, koska ovat sattuneet syntymään väärällä alueella, väärään sukupuoleen, väärään sosiaaliekonomiseen ryhmään tai väärällä ihonvärillä. Mitäpä ei kannattaisi uhrata kuluttajan vapauden tähden ja kenenpä ei kannattaisi unohtaa, että emme ole vapautuneet kulutuksesta, vaan olemme saaneet vapauden kuluttaa. Meillä on vapaus alistaa itsemme. Kuten vanha kunnon stoalainen tietää: jos alistut vapaasti, et oikeastaan edes alistu.

 

 

Ei ehdi lisää nyt tällä kertaa

Tervetuloa! t. työnostaja

31.08.2008, 00:27

 

Ne on tulossa hakemaan sua töihin tai johonkin muuhun kilpailuhenkiseen paikkaan missä sua mitataan ja kontrolloidaan.

 

Vittu että vituttaa! 

Sä yrität neuvotella niiden kanssa rauhanomaisesti, mut ne kannattaa ydinvoimaa. Sä et mahda niille mitään. Sä taidatkin olla luuseri.

 

 

Ja muista tämä kun pääset rekrytöimään!

 

Pomot väittää että sä oot vapaa. Mutta niiden illuminaatti panee sua peppuun:


 

Verkkouutiset kertoo: Työaikoja ja ylitöitä ei kirjata kunnolla

 OMG!

 

Taloussanomat kysyy: onko työssä enää mitään mieltä?

ZOMG!

 

 Sama lehti paljastaa: Opintorahan nosto on pieni ilo

LOLROTFLMAOTSETUNGMARKETSTALINISM!

 

Äärijeesus 

Jeesustakin kyllästyttää.

 

Blow your brains out 

Tekee kyllä mieli ampua soosit pihalle!

 

There is only one solution:

 

Ota vapaapäivä! 

Tee se jo tänään!

Tai miten olisi jos alkaisit saman tien yleislakkoon?

“It’s the economy, stupid”

17.08.2008, 16:19

Olympialaisten tuottamaa kontrastia Pekingissä 

Pekingin olympiakontrastia

 

Maailmanjärjestelmä, Imperiumi tai miksi sitä kutsutaankaan, on tässä kuussa edennyt mielenkiintoisella kaksoisliikkeellä.

Aluksi huomio kiinnittyi Kiinaan, jolle olympialaisten väitettiin tuovan "mahdollisuuden parantaa ihmisoikeustilannetta", mutta joka teki täsmälleen päinvastoin. Sitten Georgian, osseettien ja Venäjän triangelidraama manasi esiin stereotyyppisiä, haamumaisia rooleja: Eurooppa on viileän älyllinen ja diplomaattinen, pieni osseettien "kansa" taistelee autonomiansa puolesta, USA on uljaan humanitaristinen puolustaja, Venäjä yrittää julmaa voimapolitiikkaa…

Keskityttäköön tässä Kiinaan, just for the pictures. Ja mahtavien rinnastusten tähden:

Hitler’s spin machine used the 1936 Berlin Olympic Games to show off his nation’s muscular ambition. We all know what happened next. In its opening ceremony for the 2008 Beijing Olympics, China’s leaders seemed to say to the world: never mind what has come before, ours is a new nation based on China’s own unique achievements. They did not need to say that the $40 billion invested in the Games was a rounding error from the most rapid transfer of national wealth in history; from consumer nations to China’s national treasury.

From Berlin to Beijing

The Olympic Spectacle and the New China

 

 

Surkein hetkeni yliopistossa so far sattui kun seminaariohjaaja taannoin kommentoi, että kyllä se Kiinakin romahtaa ennen pitkään, kun Itä-Euroopan kommunistitaloudet sortuivat ja Neuvostoliittokin hajosi. Siinä karisi sekin vähä kunnioitus, mitä oli jäljellä analyyttisten valtiofilosofien todellisuudentajua kohtaan.

Jos koulutettu ihminen ei pysty erottamaan menneen Itä-Euroopan jäykkää reaalisosialismia nykyisen Kiinan autoritaarisesta kapitalismista, jossain on ongelma.

Kiina kykeni uudistumaan, toisin kuin reaalisosialismi.

 

Hyvin harvat lukemani blogit kehtaavat kirjoittaa Kiinasta näinä aikoina. Siihen on luultavasti kaksi syytä. Ensiksi ylikansalliset mediayhtiötkin uutisoivat Kiinan toimista joka päivä, ja populistinen raivo "aasialaisten julmuutta" kohtaan on niin suuri, että Kiina-kritiikki tuntuu liian helpolta ja naivilta. Toiseksi Kiinan olympialaisissa ei ole kovin paljon uutta, ei Kiinan eikä olympialaisten kannalta.

Molemmat syyt pitävät varmasti paikkaansa. Täytyy silti varovaisesti ja ei-ironisesti yrittää palautella mieleen, mistä tässä kaikessa oikein on kyse.

 

 "It’s the economy, stupid"

 

Kun uutiset yhtä aikaa päivittelevät Kiinan ihmisoikeusrikkomuksia, puhuvat urheilusta ja kuvailevat suureellisia seremonioita, kannattaa muistaa ettei Kiinan hallitus häädä, saarra, vainoa, valvo, ahdistele, pidätä, muiluta, vangitse, viruta, pahoinpitele, kiduta, tuhoa ja teloita ihmisiä ihan vain puhdasta pahuuttaan. Valtioterrorismilla on logiikkansa. Useimmat uutiset eivät ole kiinnostuneita logiikasta, vaan näyttävät ihmisoikeusrikkomukset irrallisina, lähinnä Helvetistä nousseina irrationaalisuuksina.

Eipä sillä, että kysymys olisi lopulta muutenkaan vain "ihmisoikeuksista". Kuten sanottua:

Porvarillinen pohjoinen ylpeilee abstraktilla yhdenvertaisuudellaan ja julistaa pakottavansa koko maailman sen alle piittaamaatta todellisesta sorrosta, jota tapahtuu myös pohjoisessa ja joka kohdistuu alaluokkiin, köyhiin ja prekarisoituihin. Tasa-arvon länsimainen metafysiikka on ironisesti tuottanut historian materiaalisesti epätasa-arvoisimman maailmanjärjestelmän.

 

Ihmisoikeusmetafysiikassa unohtuu aina jotain: materia, se materia. Siis aine ja aineelliset hyödykkeet, joita mekin kannamme:

 

Boikotoi Kiinaa mutta tue sen taloutta 

 

Kyse taitaa tosiaan olla materiasta. Mutta ei mistä tahansa materiasta, vaan rahaksi kutsutusta reaaliabstraktiosta.

Olympialaiset ovat aina tuoneet isäntämaalle rahaa, huomiota ja mahdollisuuden käyttää sosiaalista painepesuria. Kiinan olympialaisissa ei ole mitään muuta erikoista kuin se, että ne kiihdyttävät tämän kapitalistis-nationalistisen spektaakkelin huippuunsa.

Kapitalistis-nationalistisen spektaakkelin huippu on uusi security industry.

These Olympics are the coming out party for a disturbingly efficient way of organizing society, one that China has perfected over the past three decades, and is finally ready to show off. It is a potent hybrid of the most powerful political tools of authoritarianism communism — central planning, merciless repression, constant surveillance — harnessed to advance the goals of global capitalism. Some call it "authoritarian capitalism," others "market Stalinism," personally I prefer "McCommunism."

… As for those Chinese citizens who might go off-message during the games — Tibetan activists, human right campaigners, malcontent bloggers — hundreds have been thrown in jail in recent months. Anyone still harboring protest plans will no doubt be caught on one of Beijing’s 300,000 surveillance cameras and promptly nabbed by a security officer; there are reportedly 100,000 of them on Olympics duty.

…. By next year, the Chinese internal security market is set to be worth $33-billion. Several of the larger Chinese players in the field have recently taken their stocks public on U.S. exchanges, hoping to cash in the fact that, in volatile times, security and defense stocks are seen as the safe bets. China Information Security Technology, for instance, is now listed on the NASDAQ and China Security and Surveillance is on the NYSE. A small clique of U.S. hedge funds has been floating these ventures, investing more than $150-million in the past two years. The returns have been striking. Between October 2006 and October 2007, China Security and Surveillance’s stock went up 306 percent.

…. Many human rights groups have pointed out that China’s security upgrade is reaching far beyond Beijing: there are now 660 designated "safe cities" across the country, municipalities that have been singled out to receive new surveillance cameras and other spy gear. And of course all the equipment purchased in the name of Olympics safety — iris scanners, "anti-riot robots" and facial recognition software — will stay in China after the games are long gone, free to be directed at striking workers and rural protestors.

… Activists in China now find themselves under intense pressure, unable to function even at the limited levels they were able to a year ago. Internet cafes are filled with surveillance cameras, and surfing is carefully watched. At the offices of a labor rights group in Hong Kong, I met the well-known Chinese dissident Jun Tao. He had just fled the mainland in the face of persistent police harassment. After decades of fighting for democracy and human rights, he said the new surveillance technologies had made it "impossible to continue to function in China."

The first test begins today: Can China, despite the enormous unrest boiling under the surface, put on a "harmonious" Olympics? If the answer is yes, like so much else that is made in China, Police State 2.0 will be ready for export.

The Olympics: Unveiling Police State 2.0

 

 

 

Kiinan olympialaiset kiihdyttävät kapitalistisen spektaakkelin huippuunsa

 

Näitä on mukava lukea:

 

Avajaisissa laulanut pikkutyttö olikin huijaus

Avajaisten musiikillinen johtaja Chen Qigang on paljastanut, että Lin Miaoke -niminen tyttö laitettiin lavalle availemaan suutaan laulun tahtiin siksi, että alkuperäinen esiintyjä ei ollut tarpeeksi viehättävä.

Kaiuttimista kaikuneen laulun esitti oikeasti seitsenvuotias Yang Peiyi, joka ei päässyt avajaisten lavalle pulleiden poskiensa ja epätasaisen hammasrivinsä vuoksi.

"Pikku-Yang ei päässyt esiintymään koska halusimme välittää katsojille oikean kuvan. Ajattelimme kansakunnan parasta", Chen kertoi Sina-uutissivustolla.

Chenin kommentit hävisivät myöhemmin sivustolta.

Myös osa avajaisten ilotulituksista välitetystä tv-kuvasta on paljastunut manipuloiduksi. Järjestäjien mukaan etukäteen kuvattua materiaalia käytettiin, koska näkyvyys kaupungissa oli avajaispäivänä huono ilmansaasteiden vuoksi.

 

Peking valmistautuu olympialaisiin valtavin turvatoimin

Kisojen turvallisuudesta huolehtii 150 000 poliisia, sotilasta ja muuta turvallisuusammattilaista. Myös kaupungin 400 000 vapaaehtoista on valjastattu tarkkailemaan epäilyttävää toimintaa.

Esimerkiksi kaupungin metroissa matkustavat tarkastetaan metallinpaljastimilla ja läpivalaisulaitteilla. Ulkomaalaisen on hankala saada viisumia ja kaikilla sisääntuloteillä on turvatarkastukset. Kaupungin lähelle on pystytetty sotilastukikohta.

Kisaisäntien mukaan terrorismi on todellinen uhka kisojen aikana. Arvostelijoiden mielestä Kiina liioittelee terrorismin uhkaa ja on luonut pelon ilmapiirin pitääkseen Tiibetiä ja Xinjiangia kovassa otteessa ja saadakaseen tekosyyn pidättää toisinajattelijoita Pekingissä.

 

 Hang in there

 

Pekingin olympialaiset syövät maalaisten tuloja

… Peking on pyrkinyt järjestämään kaiken postikortin kauniiksi olympialaisiin. Pelkästään Pekingin katujen varsiin tuodut miljoonat kukka-asetelmat vaativat paljon vettä.

Vedensaanti kisoihin on turvattu pikavauhtia rakennetulla kanaalilla Hebein patoaltailta. Yleensä sitä vettä käyttävät paikalliset viljelijät. Sateettoman kevättalven aikana jopa paikalliset puoluejohtajat Hebeissä valittivat vedensiirron pahentavan kuivuutta.

 

Olympialaiset toivat Kiinalle huomiota mutteivät muutoksia

Kisojen alla Kiinassa ei ole ollut mitään merkkejä mielipidevapauden lisääntymisestä. Journalisteille luvattu avoin tiedonsaanti on ollut kiven takana. Tiedonsaanti tiettävästi taataan Kansanvälisen olympiakomitean kanssa solmitussa yksityiskohtaisessa isäntäkaupunkisopimuksessa, joka on yhä salainen.

Presidentti Hun mukaan kisat edistävät Kiinan modernisointia. Se on kuitenkin enemmän kytköksissä inflaatioon ja energiakustannuksiin kuin olympiakisoihin.

Jos kisoista ei ole hyötyä Kiinan hallituksen muutospelkojen poistamisessa ja sitä kautta vapauksien edistämisessä Kiinassa, jää niiden laajempi merkitys vähäiseksi. Se, että ulkomaiset toimittajat eivät enää lain mukaan tarvitse hallituksen lupaa tavallisten kiinalaisten haastattelemiseen ei ole kovin suuri edistysaskel, eikä siitä ole suurta hyötyä kiinalaisille itselleen.

 

Aasiassa tuhannet vastustivat Pekingin kisoja

Tuhannet ihmiset Aasiassa ja Euroopassa osoittivat mieltään Kiinaa vastaan Pekingin olympialaisten avajaispäivänä perjantaina.

Nepalissa poliisi pidätti yli 1 400 tiibetiläistä mielenosoittajaa lähellä Kiinan lähetystöä. Tiibetiläiset osoittivat mieltään myös Intiassa, missä lähes 3 000 ihmistä kokoontui Delhissä Intian parlamentin ulkopuolelle.

 

Tiibetillä pestään käsiä

Tiibetin kohtalo puhuttaa taas länsimaissa vuosikymmenten hiljaisuuden jälkeen. Olympiakisojen läheneminen on nostanut ilmaan viljalti hurskastelua. Tiibetistä on kehittynyt kollektiivinen huonon omantunnon rauhoituslääke; keino helpottaa elämän tosiseikoista ja reaalipolitiikasta johtuvaa tuskaa. Tiibetistä puhumisella yritetään luoda tiukan arvostelun kevytvaihtoehto. Tosielämässä Kiinan kehittyvä talous on luonut tilanteen, jossa teollisuusmaat pyrkivät hyötymään Kiinan vaurastumisesta ja kasvavista markkinoista sen kuin kerkeävät.

 

Amnestyn olympiajuliste, kuulemma 

 

Yhtä mukava on lukea menneistä olympialaisista:

… it’s helpful to remember that in many countries, including our own, pre-Olympic repression is as much of a tradition as lighting the torch.

In 1984, Los Angeles Police Chief Daryl Gates oversaw the jailing of thousands of young black men in the infamous Olympic Gang Sweeps. Gates also sent the LA Swat Team to Israel and West Berlin for special training.

The 1996 Atlanta games were supposed to demonstrate the gains of the New South, but the New South ended up looking much like the old one, as public housing was razed to make way for Olympic venues, homeless people were chased off the streets and perceived trouble-makers were arrested. As Wendy Pedersen of the Carnegie Community Action Project recently recalled in Vancouver, BC, another city poised to crack down on crime, drugs and homelessness in preparation for the Winter Olympics in 2010, Atlanta officials "had six ordinances that made all kinds of things illegal, including lying down. Lots of people were shipped out, and lots of people were put in jail. [The Olympic Planning Committee] actually built the city jail. Activists there called it the first Olympic project completed on time."

Repression followed the Olympic Rings to Greece in 2004. As the radio program "Democracy Now," reported at the time, authorities in Athens "round[ed] up homeless people, drug addicts and the mentally ill, requiring that psychiatric hospitals lock them up." The pre-Olympics "cleanup" included detaining or deporting refugees and asylum-seekers. Being the first Olympics after 9/11, police surveillance of immigrant Muslims and makeshift mosques in Athens greatly increased.

But the worst example of Olympic repression–and the most resonant to the current moment–came in 1968 in Mexico City, where hundreds of Mexican students and workers occupying the National University were slaughtered in the Plaza de las Tres Culturas on October 2, 1968, ten days before the start of the games. Recently declassified documents paint a picture of a massacre as cold and methodical as President Luis Echeverría’s instructions.

[ZNet: China’s Brutal Olympic Echo]

 

Ja kaikkia olympialaisia yhdistää tämä:

The goal of all this central planning and spying is not to celebrate the glories of Communism, regardless of what China’s governing party calls itself. It is to create the ultimate consumer cocoon for Visa cards, Adidas sneakers, China Mobile cell phones, McDonald’s happy meals, Tsingtao beer, and UPS delivery — to name just a few of the official Olympic sponsors… [Klein]

 

The Chinese brand of savage capitalism is responsible for some of the most flagrant human rights abuses in the world today. Citizens accused of minor crimes are executed en masse and their organs harvested for re-sale to the wealthy Chinese overseas community. The Peoples’ Army has even developed a morgue wagon that permits medics to extract those organs immediately after execution to keep them fresh. 

Although China’s number one spot on the world’s capital punishment index has been challenged by Iran this year, the decrease is certainly due to the glare of the Olympic spotlight and not a change of heart by the dubiously Communist Party.  The Chinese military still publicly executes hundreds of accused drug dealers and users in sports stadiums around the country every June 26th, United Nations Anti-Drug Day.

From Coca Cola to Adidas to McDonalds and beyond, the transnational sponsors of the Beijing Olympics who have shelled out $850 million USD to flack their merchandise at the Games have Chinese blood on their hands.

The Cutthroat Games

 

 

Edit: Kiinan kansa maksoi olympialaisten hinnan