Perustulon suhteen myös käsitteitä ja argumentaatiota kannattaisi tarkistaa. Osa tähänastisista väitteistä (”kaikki tuottavat välittömästi taloudellista arvoa ja siksi meille kuuluu perustulo”) koetaan intuitiivisesti heikoiksi, enkä ole aina ihan varma niiden täydellisestä paikkaansapitävyydestä.

voivat ne “keskiluokkakakarat” kans olla varsin sietämättömiä. Riippuu kai siitä millaiseen kulttuuriin/meininkiin on itse tottunut. En sit tiijä. Ehkä se kertoo jotain, että “gettolaiset” jotka haluavat olla rikkaita, voivat silti (useinkin) ajautua vasemmistolaiseen tai muuhun “proletaariseen” politiikkaan, kun taas “keskiluokkakakarat” jotka haluavat saman asian eivät näy samoissa ympyröissä, koska he tietävät että heillä jopa on pieni mahis saavuttaa jotain sinnepäin, ja ahkeroivat kauppiksessa tavoittelemaan sitä rikkautta. Ehkä onkin niin, että nämä “vasemmiston sisäiset riidat keskiluokkalaisten ja proleitten välissä” johtuvat osittain siitä, että “vasemmistoon” ajautuu proleista kovaniskaisimmat ja häävittömimmät tyypit, kun taas keskiluokasta sinne ajautuvat herkkäsieluisimmat ja idealistisimmat tyypit? Kuhan spekuloin.

Sitten on kans viel yks tapa miettiä keskiluokan käsitettä, joka lähteekin liikkeelle suhteesta pääomaan, työhön ja tuotantoon / valtaan, ihmisyyteen ja yhteiskuntaan: keskiluokkaa ovat ne, jotka eivät suoraan elä riistosta/pääoman kasauttamisesta, mutta joiden asema (ja se kuinka paljon pullaa he saavat) perustuu työn/työvoiman hallinnoimiseen ja manageroimiseen. Eli poliisit, opettajat, sosiaalivirkailijat, ay-pomot, aktivistit, psykiatrit, työnjohtajat, vanginvartijat, poliitikot jne. Tälle luokalle voikin sanoa kehittyvän heidän asemansa ilmaiseva politiikka - kuulostaako tää tutulta:

*porvarillinen kvantitatiivinen ihmiskäsitys= ainutkertainen eristetty yksilö, tasapäinen epä-älyllinen massa

*konsensuksen, dialogin ja yhteiskuntarauhan, ja oman välittäjäasemansa (ja erityisyydensä) painostaminen

*yksilöllisyyden kunnioittamisen ihanne, mutta käytännössä pitää tehdä kaikenlaista ikävää ja epäkunnioittavaa, toista ihmistä epäinhimillistävää. tällöin vedotaan siihen että “tekee vain työtään” “seuraa käskyjä/ohjelmaa” “ei voi vaikuttaa asiaan” “tilanne vaati sitä” jne jne;

*skitso identiteetti, onko pääoman vaiko työn puoluetta, vallan vaiko ihmisyyden.

Voisi ehkä miettiä, mikäli suomalaisen nyky-yhteiskunnan “keskiluokkaistuminen” onkin osittain sitä, että koitetaan tehdä koko työväenluokasta mahdollisimman keskiluokkainen: jokainen työläinen tulisi itse hallinnoida ja manageroida itseään, ajaa itseään kepillä ja porkkanalla. Kapitalismin skitsofreniaa
Toisaaltahan on puhuttu siitä, että pilakuvien porskuttava kapitalisti on kadonnut (tai siis näkyvistä; nykyään niitä on niin vähän huipulla ja se huippu on niin korkealla atmosfäärissä ettei niitä koskaan näe muuta kuin teleskoopilla/visiolla), ja nykyajan kapitalisti on tällainen ahkeroiva, itseään manageroiva ja piiskaama pukuvesseli. Et kai ne porvaritkin ovat keskiluokkaistuneet tässä mielessä…

Kuten myös todellisuus itse asettaa haasteita: http://yle.fi/alueet/etela-karjala/2009/11/tuloerot_johtamassa_jalleen_luokkayhteiskuntaan_1128708.html

WTF.

Tsemppiä vain.

Tuon bloggauksessa mainitun läpyskän Helsinkiä koskevista väittämistä voisin kertoa pidemmästikin, mutta taitaa jäädä tällä kertaa kirjoittamatta.