Siniristilippumme rajaseudun harjaksella

Koiranpaskaa Suomenlinnassa

Parvekkeella on tällaista

Rajatilan seiniä ei voi kuvata liikaa, ne on elossa

Random-reiveissä: aurinkopallo

Vallankumouksen hedelmien lukijat kesän fanitapaamisessa

Satunnainen kasvi metrokulkijan perässä

 Hakaniemestä

Kaisaniemen sää summaa kesän

Historian lopun tunnelmia Vuosaaressa

Cradle of Filthin sanoin: Summer Dying Fast

USA:n demokraattipuolue pitää puoluekokouksensa Coloradon Denverissä maanantaista 25. - torstaihin 28.8. Vastatapahtumista odotetaan enemmän tai vähemmän spektaakkelimaista kick-offia republikaanien puoluekokoukseen (1. - 4.9) liittyville protesteille.

Eräs protesteja järjestävistä organisaatiosta on Recreate ‘68. Vuosiluku viittaa paitsi hullun vuoden 1968 kapinaan myös saman vuoden demokraattien puoluekokoukseen. Äärimmäisiä mellakoitahan siitä tuli. Vastatapahtuman osallistujat kruunasivat sian omaksi presidenttiehdokkaakseen. Poliisin mukaan kannattajat muistuttivat ehdokastaan monin tavoin.

Denverissä on nyt varauduttu tämänkertaisiin protesteihin esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

• mielenosoitukset on yritetty aidata "free speech zoneihin", kuten Kiinassa olympialaisten aikaan
• protestien organisoijat on koitettu sotkea loputtomaan byrokratiaan: kaupunki ei esimerkiksi ole suostunut ottamaan vastaan ilmoituksia mielenosoituksista ja marsseista ennen kuin aivan viime viikkoina, eikä turvallisuusjärjestelyistä ole annettu tietoja
• medioissa on lietsottu pelkoa ulosteiden aseellisesta käytöstä: on puhuttu mm. "virtsavesipalloista" ja "paskapommeista"
• tyhjien varastorakennusten sisälle on vähitellen rakennettu metalliaidoista koostuvia häkkejä keskitysleirimäisiksi pidätysalueiksi
• kaupungissa järjestetään samaan aikaan mielenosoitusten ja aktioiden kanssa "demokratian festivaali", jossa soittavat liberaalimieliset mainstream-kokoonpanot, ja tällä yritetään houkutella kasuaaleja mielenosoittajia häipymään vähemmän radikaaleihin tapahtumiin
• juuri protestien alla kaupungissa on tehty satunnaisia kiinniottoja

Subtopia: Getting Ready for Radical Roundup in Denver

"It’s been uneventful so far," reported a state trooper on bike

Ei ole ehkä kovin vaikea vastata kysymykseen siitä, kannattaako pyrkiä "luomaan uudelleen" vuotta 68 tai 1999 vai kannattaako sen sijaan yrittää jotain uutta… Joka tapauksessa sekä DNC- että RNC-protestien takana on suuri mobilisaatio, ja itse tapahtumat esittelevät mahdollisesti uusia taktiikoita ja organisoitumismuotoja, joita sitten tuodaan importtina myös Eurooppaan. Seuratkaamme:

• protestien aikatauluja
• Infoshop News tapahtumista
• Denver Post demokraattien puoluekokouksesta
• Rocky Mountain News paikan päältä
• New York Times USA:n politiikasta

Molemmat tapahtumat liittyvät deterritorialisaatioon. Deterritorialisaatio on filosofian kuningaskäsite, ajattelun ruhtinaiden valtikka, koko maailmanhistorian avain ja suurin immateriaalinen rakkauteni.

Jos maailmankaikkeus pitäisi summata yhteen sanaan, se olisi deterritorialisaatio.

Mitä sitten on tämä kuuluisa "deterritorialisaatio"?

Se on rajoja irrottava ja niistä irtautuva prosessi, hajautumista ja hajoamista, pakenemista, virtaamista ulos ja pois, dekontekstualisoitumista, liikkuvaa muokkautumista, irtautumista ja siirtymistä alueelta ulos. Yhdessä reterritorialisaation kanssa se tarkoittaa uuteen kontekstiin yhdistämistä, kollaasin tekemistä. Antropologiassa se tarkoittaa ilmiön irtaantumista alueellisesta maaperästä.

Territorio on maa tai alue. Deterritorialisatio on siitä irtautumisen prosessi ja reterritorialisaatio on uuteen alueeseen kiinnittymistä. Deterritorialisaatiota seuraa aina reterritorialisaatio. Tähän on kuitenkin yksi poikkeus, nimittäin absoluuttinen deterritorialisaatio. Maailman (ja maailmankaikkeuden) historia kokonaisuutena on absoluuttisen deterritorialisaation prosessi: "kaaoksen valssi", irtautumisen ja laajenemisen pyörre.

Keppi on deterritorialisoitu oksa. Löytöretket deterritorialisoivat sivilisaatioita. Kopernikuksen myötä maa deterritorialisoitui liikkumattomasta keskipisteestä Maa-planeetaksi. Nykyään pakolais-, maahanmuuttaja- ja kulkurivirrat deterritorialisoivat nationalistisia valtioterritorioita; suhteellisuusteoria, kvanttifysiikka ja supersäieteoria deterritorialisoivat aikaa ja tilaa ja dekonstruktiiviset kulttuurivirtaukset deterritorialisoivat merkityksiä.

Pertti Lappalainen tavoittaa jotakin olennaista deterritorialisaatioprosessista puhuessaan ”objektin totaalisesta vallankumouksesta”: "objekti käännetään toisaalle sen alkuperäisistä päämääristä [deterritorialisaatio] ja kytketään se uuteen asiaan ja näin se määritellään uudelleen [reterritorialisaatio]" (Poliittisen tyylin taito, s. 169). Objektit siis vaihtavat roolia ja muuttuvat toisiksi objekteiksi tullessaan kollaasin tai sommitelman osaksi ("EU on deterritorialisoitujen valtioiden sommitelma").

Kapitalismi on Deleuzen ja Guattarin mukaan deterritorialisaation paradigmaattinen tapaus: se romuttaa hierarkioita ja instituutioita, tuhoaa kirkon ja valtion, purkaa koodeja ja vapauttaa virtoja, deterritorialisoi väkeä joustavaksi työvoimaksi, mutta silti reterritorialisoi kaiken – myös sitä vastustavat koodit –  aksiomaattiseen koneistoonsa, rahaan ja uusiin keinotekoisin yhteisöihin (kansakunta, spektaakkelin yleisö).

1900-luvulla historian deterritorialisaatioprosessi alkoi kiihtyä huimasti. Jukka Relander kuvailee tapahtumia:

Picasso vapautti maalauksen esittämään kohteen sijasta itseään, ja Schönberg vapautti musiikin tonaalisesta sävelasteikosta samanaikaisesti kun lyriikka vapautui loppusoinnuista. Maallistunut ihminen on vapautunut uskonnon lisäksi myös sen korvikkeeksi luodusta kansakunnasta. Sukupolvet vapautuvat edeltäjistään, yksilö velvoitteistaan ja yhteisö keskinäisestä lojaliteetista. Vapaudumme historiasta, vapaudumme itsestämme. Todellisuus vapautuu sisällöistä ja ihminen ihmisyydestä … Historia, kuten Spengler ennakoi, on muuttumassa merkityksettömäksi. Tarpeisiinsa sopeuttava, joustoihin kehottava ja jatkuvaan muutokseen kutsuva talous irrottaa ihmisiä vanhoista kiinnikkeistään, omasta taustastaan ja kokemushistoriastaan … Identiteetit ovat liikkeessä ja niitä neuvotellaan uusiksi yhä uusissa pätkittyvissä suhteissa. (Ankkalinna ja lajien synty, s. 20, 22.)

Tulevaisuuskin deterritorialisoituu: "Samalla kun menneisyys jatkaa outoa katoaan, muuttuu tulevaisuus yhä utuisemmaksi ja ennakoimattomammaksi."

(Kts. aiheesta myös erään vallankumouksen hedelmän vanha Wikipedia-artikkeli)

Pekingin olympiakontrastia

Maailmanjärjestelmä, Imperiumi tai miksi sitä kutsutaankaan, on tässä kuussa edennyt mielenkiintoisella kaksoisliikkeellä.

Aluksi huomio kiinnittyi Kiinaan, jolle olympialaisten väitettiin tuovan "mahdollisuuden parantaa ihmisoikeustilannetta", mutta joka teki täsmälleen päinvastoin. Sitten Georgian, osseettien ja Venäjän triangelidraama manasi esiin stereotyyppisiä, haamumaisia rooleja: Eurooppa on viileän älyllinen ja diplomaattinen, pieni osseettien "kansa" taistelee autonomiansa puolesta, USA on uljaan humanitaristinen puolustaja, Venäjä yrittää julmaa voimapolitiikkaa…

Keskityttäköön tässä Kiinaan, just for the pictures. Ja mahtavien rinnastusten tähden:

Hitler’s spin machine used the 1936 Berlin Olympic Games to show off his nation’s muscular ambition. We all know what happened next. In its opening ceremony for the 2008 Beijing Olympics, China’s leaders seemed to say to the world: never mind what has come before, ours is a new nation based on China’s own unique achievements. They did not need to say that the $40 billion invested in the Games was a rounding error from the most rapid transfer of national wealth in history; from consumer nations to China’s national treasury.

From Berlin to Beijing

The Olympic Spectacle and the New China

Surkein hetkeni yliopistossa so far sattui kun seminaariohjaaja taannoin kommentoi, että kyllä se Kiinakin romahtaa ennen pitkään, kun Itä-Euroopan kommunistitaloudet sortuivat ja Neuvostoliittokin hajosi. Siinä karisi sekin vähä kunnioitus, mitä oli jäljellä analyyttisten valtiofilosofien todellisuudentajua kohtaan.

Jos koulutettu ihminen ei pysty erottamaan menneen Itä-Euroopan jäykkää reaalisosialismia nykyisen Kiinan autoritaarisesta kapitalismista, jossain on ongelma.

Kiina kykeni uudistumaan, toisin kuin reaalisosialismi.

Hyvin harvat lukemani blogit kehtaavat kirjoittaa Kiinasta näinä aikoina. Siihen on luultavasti kaksi syytä. Ensiksi ylikansalliset mediayhtiötkin uutisoivat Kiinan toimista joka päivä, ja populistinen raivo "aasialaisten julmuutta" kohtaan on niin suuri, että Kiina-kritiikki tuntuu liian helpolta ja naivilta. Toiseksi Kiinan olympialaisissa ei ole kovin paljon uutta, ei Kiinan eikä olympialaisten kannalta.

Molemmat syyt pitävät varmasti paikkaansa. Täytyy silti varovaisesti ja ei-ironisesti yrittää palautella mieleen, mistä tässä kaikessa oikein on kyse.

 "It’s the economy, stupid"

Kun uutiset yhtä aikaa päivittelevät Kiinan ihmisoikeusrikkomuksia, puhuvat urheilusta ja kuvailevat suureellisia seremonioita, kannattaa muistaa ettei Kiinan hallitus häädä, saarra, vainoa, valvo, ahdistele, pidätä, muiluta, vangitse, viruta, pahoinpitele, kiduta, tuhoa ja teloita ihmisiä ihan vain puhdasta pahuuttaan. Valtioterrorismilla on logiikkansa. Useimmat uutiset eivät ole kiinnostuneita logiikasta, vaan näyttävät ihmisoikeusrikkomukset irrallisina, lähinnä Helvetistä nousseina irrationaalisuuksina.

Eipä sillä, että kysymys olisi lopulta muutenkaan vain "ihmisoikeuksista". Kuten sanottua:

Porvarillinen pohjoinen ylpeilee abstraktilla yhdenvertaisuudellaan ja julistaa pakottavansa koko maailman sen alle piittaamaatta todellisesta sorrosta, jota tapahtuu myös pohjoisessa ja joka kohdistuu alaluokkiin, köyhiin ja prekarisoituihin. Tasa-arvon länsimainen metafysiikka on ironisesti tuottanut historian materiaalisesti epätasa-arvoisimman maailmanjärjestelmän.

Ihmisoikeusmetafysiikassa unohtuu aina jotain: materia, se materia. Siis aine ja aineelliset hyödykkeet, joita mekin kannamme:

Kyse taitaa tosiaan olla materiasta. Mutta ei mistä tahansa materiasta, vaan rahaksi kutsutusta reaaliabstraktiosta.

Olympialaiset ovat aina tuoneet isäntämaalle rahaa, huomiota ja mahdollisuuden käyttää sosiaalista painepesuria. Kiinan olympialaisissa ei ole mitään muuta erikoista kuin se, että ne kiihdyttävät tämän kapitalistis-nationalistisen spektaakkelin huippuunsa.

Kapitalistis-nationalistisen spektaakkelin huippu on uusi security industry.

These Olympics are the coming out party for a disturbingly efficient way of organizing society, one that China has perfected over the past three decades, and is finally ready to show off. It is a potent hybrid of the most powerful political tools of authoritarianism communism — central planning, merciless repression, constant surveillance — harnessed to advance the goals of global capitalism. Some call it "authoritarian capitalism," others "market Stalinism," personally I prefer "McCommunism."

… As for those Chinese citizens who might go off-message during the games — Tibetan activists, human right campaigners, malcontent bloggers — hundreds have been thrown in jail in recent months. Anyone still harboring protest plans will no doubt be caught on one of Beijing’s 300,000 surveillance cameras and promptly nabbed by a security officer; there are reportedly 100,000 of them on Olympics duty.

…. By next year, the Chinese internal security market is set to be worth $33-billion. Several of the larger Chinese players in the field have recently taken their stocks public on U.S. exchanges, hoping to cash in the fact that, in volatile times, security and defense stocks are seen as the safe bets. China Information Security Technology, for instance, is now listed on the NASDAQ and China Security and Surveillance is on the NYSE. A small clique of U.S. hedge funds has been floating these ventures, investing more than $150-million in the past two years. The returns have been striking. Between October 2006 and October 2007, China Security and Surveillance’s stock went up 306 percent.

…. Many human rights groups have pointed out that China’s security upgrade is reaching far beyond Beijing: there are now 660 designated "safe cities" across the country, municipalities that have been singled out to receive new surveillance cameras and other spy gear. And of course all the equipment purchased in the name of Olympics safety — iris scanners, "anti-riot robots" and facial recognition software — will stay in China after the games are long gone, free to be directed at striking workers and rural protestors.

… Activists in China now find themselves under intense pressure, unable to function even at the limited levels they were able to a year ago. Internet cafes are filled with surveillance cameras, and surfing is carefully watched. At the offices of a labor rights group in Hong Kong, I met the well-known Chinese dissident Jun Tao. He had just fled the mainland in the face of persistent police harassment. After decades of fighting for democracy and human rights, he said the new surveillance technologies had made it "impossible to continue to function in China."

The first test begins today: Can China, despite the enormous unrest boiling under the surface, put on a "harmonious" Olympics? If the answer is yes, like so much else that is made in China, Police State 2.0 will be ready for export.

The Olympics: Unveiling Police State 2.0

 

Kiinan olympialaiset kiihdyttävät kapitalistisen spektaakkelin huippuunsa

Näitä on mukava lukea:

Avajaisissa laulanut pikkutyttö olikin huijaus

Avajaisten musiikillinen johtaja Chen Qigang on paljastanut, että Lin Miaoke -niminen tyttö laitettiin lavalle availemaan suutaan laulun tahtiin siksi, että alkuperäinen esiintyjä ei ollut tarpeeksi viehättävä.

Kaiuttimista kaikuneen laulun esitti oikeasti seitsenvuotias Yang Peiyi, joka ei päässyt avajaisten lavalle pulleiden poskiensa ja epätasaisen hammasrivinsä vuoksi.

"Pikku-Yang ei päässyt esiintymään koska halusimme välittää katsojille oikean kuvan. Ajattelimme kansakunnan parasta", Chen kertoi Sina-uutissivustolla.

Chenin kommentit hävisivät myöhemmin sivustolta.

Myös osa avajaisten ilotulituksista välitetystä tv-kuvasta on paljastunut manipuloiduksi. Järjestäjien mukaan etukäteen kuvattua materiaalia käytettiin, koska näkyvyys kaupungissa oli avajaispäivänä huono ilmansaasteiden vuoksi.

Peking valmistautuu olympialaisiin valtavin turvatoimin

Kisojen turvallisuudesta huolehtii 150 000 poliisia, sotilasta ja muuta turvallisuusammattilaista. Myös kaupungin 400 000 vapaaehtoista on valjastattu tarkkailemaan epäilyttävää toimintaa.

Esimerkiksi kaupungin metroissa matkustavat tarkastetaan metallinpaljastimilla ja läpivalaisulaitteilla. Ulkomaalaisen on hankala saada viisumia ja kaikilla sisääntuloteillä on turvatarkastukset. Kaupungin lähelle on pystytetty sotilastukikohta.

Kisaisäntien mukaan terrorismi on todellinen uhka kisojen aikana. Arvostelijoiden mielestä Kiina liioittelee terrorismin uhkaa ja on luonut pelon ilmapiirin pitääkseen Tiibetiä ja Xinjiangia kovassa otteessa ja saadakaseen tekosyyn pidättää toisinajattelijoita Pekingissä.

 Hang in there

Pekingin olympialaiset syövät maalaisten tuloja

… Peking on pyrkinyt järjestämään kaiken postikortin kauniiksi olympialaisiin. Pelkästään Pekingin katujen varsiin tuodut miljoonat kukka-asetelmat vaativat paljon vettä.

Vedensaanti kisoihin on turvattu pikavauhtia rakennetulla kanaalilla Hebein patoaltailta. Yleensä sitä vettä käyttävät paikalliset viljelijät. Sateettoman kevättalven aikana jopa paikalliset puoluejohtajat Hebeissä valittivat vedensiirron pahentavan kuivuutta.

Olympialaiset toivat Kiinalle huomiota mutteivät muutoksia

Kisojen alla Kiinassa ei ole ollut mitään merkkejä mielipidevapauden lisääntymisestä. Journalisteille luvattu avoin tiedonsaanti on ollut kiven takana. Tiedonsaanti tiettävästi taataan Kansanvälisen olympiakomitean kanssa solmitussa yksityiskohtaisessa isäntäkaupunkisopimuksessa, joka on yhä salainen.

Presidentti Hun mukaan kisat edistävät Kiinan modernisointia. Se on kuitenkin enemmän kytköksissä inflaatioon ja energiakustannuksiin kuin olympiakisoihin.

Jos kisoista ei ole hyötyä Kiinan hallituksen muutospelkojen poistamisessa ja sitä kautta vapauksien edistämisessä Kiinassa, jää niiden laajempi merkitys vähäiseksi. Se, että ulkomaiset toimittajat eivät enää lain mukaan tarvitse hallituksen lupaa tavallisten kiinalaisten haastattelemiseen ei ole kovin suuri edistysaskel, eikä siitä ole suurta hyötyä kiinalaisille itselleen.

Aasiassa tuhannet vastustivat Pekingin kisoja

Tuhannet ihmiset Aasiassa ja Euroopassa osoittivat mieltään Kiinaa vastaan Pekingin olympialaisten avajaispäivänä perjantaina.

Nepalissa poliisi pidätti yli 1 400 tiibetiläistä mielenosoittajaa lähellä Kiinan lähetystöä. Tiibetiläiset osoittivat mieltään myös Intiassa, missä lähes 3 000 ihmistä kokoontui Delhissä Intian parlamentin ulkopuolelle.

Tiibetillä pestään käsiä

Tiibetin kohtalo puhuttaa taas länsimaissa vuosikymmenten hiljaisuuden jälkeen. Olympiakisojen läheneminen on nostanut ilmaan viljalti hurskastelua. Tiibetistä on kehittynyt kollektiivinen huonon omantunnon rauhoituslääke; keino helpottaa elämän tosiseikoista ja reaalipolitiikasta johtuvaa tuskaa. Tiibetistä puhumisella yritetään luoda tiukan arvostelun kevytvaihtoehto. Tosielämässä Kiinan kehittyvä talous on luonut tilanteen, jossa teollisuusmaat pyrkivät hyötymään Kiinan vaurastumisesta ja kasvavista markkinoista sen kuin kerkeävät.

Yhtä mukava on lukea menneistä olympialaisista:

… it’s helpful to remember that in many countries, including our own, pre-Olympic repression is as much of a tradition as lighting the torch.

In 1984, Los Angeles Police Chief Daryl Gates oversaw the jailing of thousands of young black men in the infamous Olympic Gang Sweeps. Gates also sent the LA Swat Team to Israel and West Berlin for special training.

The 1996 Atlanta games were supposed to demonstrate the gains of the New South, but the New South ended up looking much like the old one, as public housing was razed to make way for Olympic venues, homeless people were chased off the streets and perceived trouble-makers were arrested. As Wendy Pedersen of the Carnegie Community Action Project recently recalled in Vancouver, BC, another city poised to crack down on crime, drugs and homelessness in preparation for the Winter Olympics in 2010, Atlanta officials "had six ordinances that made all kinds of things illegal, including lying down. Lots of people were shipped out, and lots of people were put in jail. [The Olympic Planning Committee] actually built the city jail. Activists there called it the first Olympic project completed on time."

Repression followed the Olympic Rings to Greece in 2004. As the radio program "Democracy Now," reported at the time, authorities in Athens "round[ed] up homeless people, drug addicts and the mentally ill, requiring that psychiatric hospitals lock them up." The pre-Olympics "cleanup" included detaining or deporting refugees and asylum-seekers. Being the first Olympics after 9/11, police surveillance of immigrant Muslims and makeshift mosques in Athens greatly increased.

But the worst example of Olympic repression–and the most resonant to the current moment–came in 1968 in Mexico City, where hundreds of Mexican students and workers occupying the National University were slaughtered in the Plaza de las Tres Culturas on October 2, 1968, ten days before the start of the games. Recently declassified documents paint a picture of a massacre as cold and methodical as President Luis Echeverría’s instructions.

[ZNet: China’s Brutal Olympic Echo]

Ja kaikkia olympialaisia yhdistää tämä:

The goal of all this central planning and spying is not to celebrate the glories of Communism, regardless of what China’s governing party calls itself. It is to create the ultimate consumer cocoon for Visa cards, Adidas sneakers, China Mobile cell phones, McDonald’s happy meals, Tsingtao beer, and UPS delivery — to name just a few of the official Olympic sponsors… [Klein]

The Chinese brand of savage capitalism is responsible for some of the most flagrant human rights abuses in the world today. Citizens accused of minor crimes are executed en masse and their organs harvested for re-sale to the wealthy Chinese overseas community. The Peoples’ Army has even developed a morgue wagon that permits medics to extract those organs immediately after execution to keep them fresh. 

Although China’s number one spot on the world’s capital punishment index has been challenged by Iran this year, the decrease is certainly due to the glare of the Olympic spotlight and not a change of heart by the dubiously Communist Party.  The Chinese military still publicly executes hundreds of accused drug dealers and users in sports stadiums around the country every June 26th, United Nations Anti-Drug Day.

From Coca Cola to Adidas to McDonalds and beyond, the transnational sponsors of the Beijing Olympics who have shelled out $850 million USD to flack their merchandise at the Games have Chinese blood on their hands.

The Cutthroat Games

Edit: Kiinan kansa maksoi olympialaisten hinnan

Wiktionary: vulgaari tai vulgääri (adjektiivi)
  1. rahvaanomainen, kansanomainen, karkea, moukkamainen

"Vulgarism" (also called scurrility) derives from Latin vulgus, the "common folk", and has carried into English its original connotations linking it with the low and coarse motivations that were supposed to be natural to the commons, who were not moved by higher motives like fame for posterity and honor among peers — motives that were alleged to move the literate classes. Thus the concept of vulgarism carries cultural freight from the outset, and from some social and religious perspectives it does not genuinely exist, or — and perhaps this amounts to the same thing – ought not to exist. (Wikipedia)

Usein kuulee jotakin suuntausta nimitettävän vulgaariksi.

• Vulgaarimarxismissa talous määrää kaikkea muuta ja muu on vain toissijaista pintaa.

• Vulgaarinietzscheläisyys pilkkaa kristillistä moraalia ja ylistää aristokraattisten hyveiden voimaa.

• Vulgaarideleuzelaisuuden motto kuuluu erään arvostelun mukaan: everything-is-power-and-we-must-fight-the-forces-of-ressentiment.

Asiassa on kaksi mielenkiintoista juttua. Ensinnäkin jotakin aatetta vulgaariksi kutsuva puolustaa yleensä jotain "hienostuneempaa" ja "oikeampaa" versiota samasta aatteesta. Toiseksi vulgaariksi nimittelyllä halutaan usein peittää sitä, että puolustettu eliittiversio on itse asiassa samanlainen kuin vulgaariksi haukuttu, mutta siinä asioita lähestytään eri perspektiivistä.

Ensin mainittu on ongelma sikäli, että se vihjaa aatteen "väärän" version olevan tyhmien rahvaiden massojen keksintöä, kun taas "oikea" versio olisi sivistyneen eliitin jalostama timantti.

Toiseksi mainittu on vielä suurempi ongelma, koska peittäessään vulgaarit elementtinsä jokin aate tai liike peittää samalla sitä liikuttavan eetoksen, joka on sen olemassaolon ja menestyksen ehto.

Vielä täytyy muistaa sekin, että aikoinaan vulgaariksi nimitettiin sitä, mitä pelättiin poliittisessa, teologisessa tai moraalisessa mielessä. Esimerkiksi materialismi oli 1700-luvulla joissain piireissä välttämättä "vulgaarimaterialismia": totta kai materia liittyi alempiin sosiaaliluokkiin, niistähän puuttui kaikki henkevä…

"Vulgaarimarxismi" on jo käsitteenä ristiriitainen. Mitähän marxismin pitäisi olla, jos ei "kansanomaisten" liike? Pitäisikö sen ehkä olla eliittimäisen etujoukon liike? Sekö olisi sivistynyttä marxismia?

Sitä paitsi marxismin elinvoimaisimpia uudistuksia ovat tuottaneet italialaisen autonomian perilliset, jotka nimen omaan vannovat rahvaan (multitudo, "moneus", "väki" tai "rahvas") nimiin.

Ja mitä marxismia sellainen ei-vulgaari marxismi olisi, jossa talous ei jotenkin olisi keskeinen. Täytyy vain ottaa huomioon, että talous muuttuu luokkataistelun edetessä ja että nykytaloudessa tärkeimmät resurssit ovat immateriaalisia, tuotantovoimat kielellisiä, digitaalisia ja affektiivisia, kulttuuri talouden ydinaluetta jne.

Vulgaarinietzscheläisyyden käsitettä ei edes tarvitse purkaa: aristokraattisten hyveiden vaaliminen voi tuskin olla kovin vulgaaria.

Entä kolmas tapaus? Tietyn deleuzelaisen virran nietzscheläistä aktivistieetosta vulgaariksi pilkkaava filosofinen filosofi sortuu hurskasteluun. Filosofinen filosofi on oikeassa siinä, että Deleuzen kestävimmät filosofiset filosofiteesit liittyvät luultavasti kantilaisuuden ongelmiin, transsendentaaliseen empirismiin ja "ajattelun kuvaan", eivät vasemmistolaisten sloganien tai organisaatiomuotojen innovaatioihin. Filosofinen filosofi kuitenkin unohtaa, että Deleuzen tutkimuksia motivoi antiautoritaarinen eetos, joka nyt sattuu olemaan nietzscheläinen. Deleuze ei toki rajoitu siihen, mutta sen kieltäminen vesittää samalla Deleuzen filosofisten teosten radikaaliuden.

Johtopäätös: vulgaari on suuntauksen moottori ja tuottava perusta, ja siksi vulgaarin kieltäminen johtaa koko suuntauksen jähmettymiseen. Vulgaariin ei kuitenkaan pidä jäädä jumiin. Sen välttämättömyys täytyy vain myöntää.

niin jotkut saattaisivat kokea asialliseksi mennä ja koristella julkista liikennettä takavuosien tyyliin

ja koristella myös yleisemmin kaupungin seiniä

ja koristella vielä kattoja

Erilaisten ja lukuisten ihmisten hallitsemiseksi on pyrittävä tuottamaan tietynlaisia ympäristöjä. Nykytalouden kannalta olennaisinta on tuottaa sellaisia kaupunkiympäristöjä, joissa kaikki merkit ovat kapitalistista kulutusta kasvattavia, pääoman arvonlisäystä palvelevia merkkejä, eivät vapaita merkkejä, joilla ei ole mitään välitöntä taloudellista tarkoitusta.

… Graffitimaalarit, jotka pyrkivät tekemään kuolleesta kaupunkitilasta elävää ja jättävät merkkejään kammottaviin harmaisiin alikulkutunneleihin tai ankeisiin junanvaunuihin, ovat kaupunkitilan kapitalistisen kontrollin näkökulmasta rikollisia. Mikä heidän rikoksensa sitten on? Ennen kaikkea kaupunkitilan ja kaupunkia täyttävien kuvien itsenäinen tuotanto, kaupunkitilan vapaa käyttö ja viranomaisten ulottumattomissa oleva hallitsematon toiminta.

[Nollatolen kuolinkamppailu]

[Kesän graffitisatoa Kromissa]

Mitä mieltä siitä pitäisi olla? Tomilla Barcelonasta on vastaus:

Tabula rasa

ota vittu tabuja kasa

kunnes ne flippaa

Vihree rauhottaa

ja valkonen piristää

ja se on vastaus

Se oli harhaa

mut tuntu mahtavalta

Pakko herätä

sirpaleet taas kerätä

Mä nukun liikaa

Mun isä kuoli

mitä vittua sitten

kerro se meille

hei mitä sä nyt

Hakkaat niinku ennenkin

vai ootsä ämmä

ai sattuks sua

Tapa ittes ei kukaan

täällä välitä

Miltä mä näytän

Kai mä vittu oon täynnä

haisevaa paskaa

miksi mä rikoin

jonkun vitun ikkunan

Mitä muuta voi

syö oman mahan

täyteen eikä jämiä

näläkäselle

Se on saatanan

rosvo rikas ryöstä se

sika se rikas

Al-Qaida Finland (sanat)

Poetry in motion

Ps. Googlesta pääsee tänne hakusanalla "Julma-Henrin blogi".

Ehkä juuri aforismi on se, mikä yhdistää Nietzscheä ja bloggaajia.

Deleuzen kuuluisan muotoilun mukaan nietzscheläinen aforismi on "autiomaa, jossa voimat leikkivät". Aforismi avaa taistelukentän, jolla kulloinkin hallitseva voima määrittää aforismin mielen. Aforismin mieli määrittyy maailmassa virtaavien voimien suhteista toisiinsa. Aforismissa ei itsessään ole mieltä, vaan siihen täytyy lisätä jotain omaa, oma voima: siksi aforismin lukeminen on kohtaaminen, joka pakottaa ajattelemaan.

Nietzsche on isätön filosofi, äpärä. Aforistisuudessaan hän ei yritä palauttaa kaikkea turvalliseen alkuun, kotiin, perheeseen, talouteen, Jumalaan tai totuuden etsintään. Aforismi on orpo, ei-palautuva kenttä, jota ei voi "kommentoida", toisin kuin Descartesia tai Hegeliä. (Jokainen Nietzsche-kommentaari haiskahtaa vähän naurettavalta.) Deleuzelle ainoa oikea tapa käyttää Nietzscheä on nietzscheläinen tapa. Täytyy päästää irti isukki-Niitsusta ja laittaa siitä irtisaatu aines deterritorialisoitumaan, nomadisoitumaan, skitsoamaan, jakautumaan, lisääntymään, luomaan, toimimaan maailmassa, tekemään jotain…

Aforismi ja postaus: kumpikaan ei selittele turhia, vaan antaa jonkinlaisen tapahtuman, funktion, käsitteen tai affektin, joka täytyy aktivoida ulkoa käsin. Kummankin merkitys siis riippuu siitä, mihin ne törmäävät ja miten törmäys otetaan vastaan.

Tässä visiossa netti-Yle ja hs.fi ovat Marx ja Freud: kulttuurimme byrokratisoiva aamunkoi. Nietzsche puolestaan olisi, kuten tietyt blogit ja sivustot, vastakulttuurin anarkkinen aamurusko.

Tunnetusti Marxin valtio on julkinen byrokratia ja Freudin perhe taas yksityinen byrokratia. Nietzschen aforismi puolestaan on, kuten hyvä postaus, something completely different. Nimittäin deterritorialisoiva paon viiva…

Nietzsche ei - Deleuzen sanoin - yritä uudelleenkoodata (toisin kuin M&F), vaan purkaa ja hajottaa koodeja. Nietzsche deterritorialisoi, vapauttaa liikkumaan, kun taas M&F reterritorialisoivat kiinnittämällä vapauttamiaan voimia Valtioon, Perheeseen ja Oidipukseen.

Mitä on siis blogien nietzscheläinen ajattelu?

Tätä merkitsee tyyli politiikkana. Yleisemmin sanottuna: mistä tekijöistä koostuu ajattelu, joka väittää virtojensa ulottuvan lakien tuolle puolen kieltäytyessään tunnustamasta niitä; ajattelu joka väittää ulottuvansa sopimuksellisten suhteiden tuolle puolen niitä purkaessaan; ajattelu joka väittää kurkottavansa ohi instituutioiden parodioidessaan niitä? (Deleuze 1992, 11.)

Tyyli politiikkana, ajelehtimisen liike koodausten ulkopuolella, antautuminen virtausten vietäväksi, masinoiminen, deterritorialisaatio, välitön suhde ulkoiseen, rikotut kehykset -  "ei ole olemassa Nietzschen tulkinnan ongelmaa, on vain masinoinnin ongelma" - huumori, ironia, skitsonauru - tämähän kuvaa Yritystä vailla yhteystietoja.

Oi jospa tulisi lisää vasemmistonietzscheläisiä blogeja.

Deleuzelta on peräisin toinenkin kuuluisa sitaatti, itsessään aforismi: "Ne, jotka lukevat Nietzscheä nauramatta, nauramatta makeasti ja usein ja joskus hullun lailla, voisivat yhtä hyvin olla lukematta häntä."

Sitaatti pätee niin moneen blogiin…

Keskustelussa nousi esiin kollektiivisen psykoterapian ja joukkoanalyysin tarve. Tarve on olemassa myös yhteiskunnallisten liikkeiden sisällä.

Kaupunkiliikkeet kuten talonvaltaukset ja kampanjat vapaan tilan puolesta syntyvät - julkilausutusti - muun muassa taistelemaan mikrofasismeja vastaan, vastustamaan kaikkialle kaupunkitilaan levittäytyvää väkivaltaa, hierarkioita, kuria ja kontrollia, tavaramuotoistamista, jähmettämistä, epätasa-arvoa ja rajaamista.

…Emme halua pelätä. Emme halua olla eläviä kuolleita tuotteita. Emme halua sulle enemmän ja tolle vähemmän. Emme halua pamppua. Emme halua että vapautemme luovutetaan meille. Se on meidän.

Haluamme ilmaista kulttuuria. Haluamme kyseenalaistaa. Haluamme itse päättää mitä syömme ja miksi. Haluamme ilmaisen joukkoliikenteen. Haluamme itse päättää ketä rakastelemme. Haluamme riehua. Haluamme rauhoittua ja rentoutua. Haluamme tasapuolisesti. Haluamme päivittäistä kapinaa. Haluamme ajatella itse. Haluamme hävittää rajat. Haluamme tasa-arvoa…

Valtion, pääoman ja junttien voimia vastaan liikkeet levittävät mikroanarkismeja. Mutta entä jos liike kasvaa isommaksi, niin suureksi ettei se enää ole ihan mikään mikroliike? Silloin senkin sisälle on taipumusta syntyä mikrofasismeja. Pieniä hierarkioita kasvaa kuin tupsujuuria, liike alkaa jähmettyä, muodostuu identiteettejä ja kuin itsestään liikkeen sisälle syntyy fetisismi suojelemaan puhdasta kuvaa liikkeestä. Koska eihän anarkistijohtajia voi olla, sehän on ristiriitainen käsitekin, ja (fetisismin mukaan) kaikki on niin tasavertaista…

Oudointa on, että mikrofasistisia halupurskahduksia päästävät useimmiten jonkinlaiseen antifasisti-identiteettiin tukeutuvat. Joihinkin antifan toimintatapoihin ja taipumuksiin kiteytyy moni liikkeiden "ulkopuolinen" vastustettava asia: maskuliinisuus, väkivaltaisuus, hierarkkisuus, johtajuus, ryhmäpaine ja vähemmistöjen halveksunta.

Hyvä harjoituskohde ryhmäanalyysille olisi Helsingin keskustan kautta kulkenut mielenosoitus vapaiden tilojen puolesta.

Jos Kelan, pönöttävien patsaiden ja mäkkärin maalipommittaminen onkin mielenkiintoista, maassa makaavan tyypin potkiminen monen miehen voimin ei ole kovin hilpeää.

Kulkueessa käveli juonut tyyppi, joka Kaivokadulla heitti joillekin mustaihoisille juttua. Silminnäkijöiden mukaan tyyppi joko vain lähinnä "näytti peukkuaan" tai sitten sanoi "hyvä meininki, niggas" tai "vitun rasisti".

Tämän jälkeen useampi antifa-kommando kaatoi tyypin maahan ja pahoinpiteli naaman verille.

Kumpi onkaan huonompaa imagoa mielenosoitukselle: känniääliön mahdollisesti rasistiseksi tulkittavissa oleva huudahdus vai känniääliön joukkohakkaaminen poliisien, yleisön ja kameroiden edessä? Kumpi tuntuu kohteestaan pahemmalta?

Tyyppi pysyi demossa loppuun asti ja kävi kavereineen keskinäistä vittuilua antifapsien kanssa. Paluumatkan lopussa anarkistijohtajat käskivät blokkaamaan tien ja karkottamaan tyypin kavereineen alueelta. Joku sanoi tyypin olevan pasifisti, minkä ansiosta tämä joku tönittiin selälleen nurtsille. Seuraavaksi kommandojen vartijamaisen väkivallan kohteeksi joutui tilannetta selvittämään tullut ulkomainen tyttö.

Vähemmistön vaatimuksiin tilanteen selvittämisestä ei kiinnitetty huomiota ja karkotetut jätettiin lopuksi itkemään tielle.

Tällaiset tilanteet tuntuvat toistuvasti tuovan esiin muutamia pointteja:

1. sisäisessä riitatilanteessa syntyy helposti myös hierarkia, joka kyllä löytää johtajansa äänekkäimmistä ja julmimmista miehistä
2. riitatilanteessa, jossa useimmat eivät tiedä asioista mitään ja ovat siksi epävarmoja tai eivät muusta syystä uskalla puuttua asiaan, johtajien on helppo kaapata koko väkiblokin energia ja heijastaa se halveksumaansa vähemmistöä vastaan
3. mitä vähemmän tilanteessa on naisia, sitä enemmän naamioituneet miehet machoilevat, tönivät ja halveksuvat

Tiedämme siis ainakin yhden alueen, jolla kaivataan joukkopsykoanalyysia. Miksi ryhmissä virtaa väkivaltaisia haluja, jotka voivat purkautua herkästi myös "omiin"? Miksi ja miten osa antiautoritaarisen väen moneudesta pystyy muuttumaan mikrofasistiseksi kurikoneeksi? Voisiko tällaisia haluja kanavoida muilla tavoin? Miten organisoida riitatilanteiden selvittäminen ilman hierarkioiden muodostumista? Miten murentaa äänekkäiden ja itsevarmojen miesten johtajavaltaa?

Miksi jotkut anarkistit edelleen väittävät että "vallasta voidaan päästä kokonaan eroon"?

Viime aikoina Olemisen porteille Hirtetty Koiranmutka on ylenmäärin rahoittanut vallankumousta timanttilahjoituksin. Kiitän huomiosta. Lahjoitan timantit spinozistisen kommunismin hengessä kaikille niitä tarvitseville.

Mainitsen silti, edellä ja täällä mainittujen lisäksi, muutaman mielenkiintoisen blogin.

• The Accursed Share (TJEU: Matter & The Syntheses of Time) - huh huh että voi kirjoittaa raskaita postauksia
• Ajatuksia ensimmäisestä maailmasta - miellyttävälukuisia hyväkielisiä tekstejä; kuin tuorejuustoa sivelisi suolakeksille
• Converting Vegetarians - en yleensä lue muotiblogeja, enkä tiedä miksi seuraan tätä
• Feminist Philosophers (TJEU: Philosophical Insults) - energinen ja hauska feministivirta
• Liekkiön loki - esimerkkinä vähän henkilökohtaisemmasta blogista
• Tapio Laakso - aina ajankohtainen
• Write to Done - esimerkkinä loputtomista writing-inspiration-getting-things-done blogeista

Ehkä nyt on hyvä hetki tehdä angloamerikkalainen pieni porvarillinen recap tärkeimmistä tähänastisista postauksista.

Aktivistis-sosiologisia tapahtumia:

• Käytännön autonomiaa
• Takaisin aallonharjalle
• Kontrolli turvallisuuden nimissä
• Affekti ja shokki
• Poliisin semiotiikkaa
• Emme ole koskaan olleet mainoskriittisiä
• Häädetty valtaus: Karku
• Huumeet ja luokkataistelu
• Liian köyhä hintiks - mustapinkki Pride
• Miten ajattelevat ihmiset perustelevat mukautumisensa

Katsauksia siihen mitä on meneillään:

• Tammikuun uutisia
• Helmikuun uutisia
• Maaliskuun uutisia
• Apokalyptisia viboja
• Sälää

Valokuvia löytyy muualtakin mutta nämä ovat lähinnä sydäntä:

• Rakkauden kesä ‘08 alkaa tästä
• EuroMayDay 2008 Helsinki: mitä tapahtui?
• Perkele! Kuvia Suomesta

Teorian alkeissarja:

• Pakeneva yhteiskunta
• Poliittinen ja tuotanto

Deleuze on innostanut joka postausta, erityisesti:

• Anti-kapitalismi, pro-skitsofrenia
• Koneita luontoäidin oomme kaikki
• Erojen vapautusrintama
• Spinozan syntisiä suloja

Samoin Marx:

• Kopioi tämä blogi
• Tavara ja kerrostuma

Ja filosofia yleisesti:

• Analyysia vastaan
• Auktoriteetti
• Kasvissyönti ja Derridan ruokavalio
• Jujutsu-affirmaatio eli miksi kritiikki on huonoa
• Tuska 2008: mustan compoundin negatiivinen dialektiikka
• Aikuinen toimii lapsen tavoin
• Vasemmistolainen analyysi + identiteetti

Työ ei:

• "Miksi en hae tätä työpaikkaa" (jotkut päätyvät tähän hakusanoilla kuten "miten haen työpaikkaa")
• Itsenäisen kilpailijan myytti
• Uplifting quote
• Ylösalaisin
• Opi alkeet työelämästä

Eikä Jyväskylä:

• Kansalaiszurnalismia Jyväskylässä - talonvaltaus ulkoavaruudesta
• Yössä on musta reikä
• Jyväskylä, urbaani metropoli

Luetuin postaus on muuten Näin kierrät poliisin nettisensuurin - Googlen ansiosta, se nimittäin on postauksen kautta assosioinut blogiin sellaiset termit kuin "eager gays", "fuckyong fisting", "only fresh porn" ja "stop töhryille vihjepuhelin".

Ja onnittelut vielä sille joka juuri saapui tänne hakusanalla "siviilipoliisi huume".